Pahoittelevasti Judith vakuutti, ettei se käynyt päinsä.
»Tarkoitat, ettet tahdo.»
Juuri sitä hän tarkoitti. Ei kannattanut rikkoa sääntöjä ikävän
Martinin vuoksi.
»Kuka on se Jennifer, jonka seurassa aina olet?»
»Henkilö, josta pidän hyvin paljon —» Hän tulistui miehen sävystä.
»Sinua ei koskaan näe missään ilman häntä», mutisi Martin.
»No, sinun ei tarvitse tulla teelle luokseni.»
»Enpä enää tulekaan.»
»En pyydäkään.»
Syntyi äänettömyys. Judith katseli pimeälle ja tähdettömälle taivaalle, sitten miestä, joka yhäti laitteli pyörän lamppuja pää toisaalle käännettynä.