Sitten oli Mabel, joka ajautui Judithin elämään, milloin omatunto soimasi, ja joka riemumielin työnnettiin syrjään, kun velvollisuuden vaatimukset tuntuivat tyydytetyiltä. Tuntien masentavaa tunnetta Judith löysi kirjeittensä joukosta lyhyitä kirjeitä Mabelilta.
Rakas J.
Suostuisitko lähtemään kirkkoon kanssani sunnuntaina? Olen valmis kello 10,15. Hartaasti toivon sinun tulevan tällä kertaa. Sinun
M. F.
Rakas Judith.
Minusta tuntui, ettet näyttänyt ihan omalta itseltäsi tänään puolisella. Jos sinua jokin vaivaa, niin kenties osaisin auttaa sinua? Tai jos olet uupunut, niin tule lepäämään nojatuolissani. Minä teen työtä enkä häiritse sinua.
Sinun Mabel.
J.K. Juuri tämä suunnaton hyöriminen se sinua väsyttää ja tekee sinut kykenemättömäksi työhön.
M. F.
Nykyisin Mabel kirjoitti neuvonsa useammin kuin rohkeni niitä lausua.