»Nyt vähän työtä», virkkoi Judith tiukasti. »Ajattele! Ainoastaan kolme viikkoa toukokuun tutkintoon…»
Mutta mahdotonta oli tuntea liikutusta.
Lapsellisen ja tarmottoman näköisenä Jennifer istuutui äänettömänä ikkunan ääreen kirja kädessään.
Judith kirjoitti paperiarkille:
Oksat ikitammien tähtien lumoissa; ja tutki sitä. Se oli tähtinen yö; tarujen sointu pani tähdet tuikkimaan tummissa puunlatvoissa.
Sen alle hän kirjoitti:
… vaahto vaaramerten taikamaissa, kadonneissa.
Kuinka paljon olikaan omistettu merelle ja sen rannoille! Sivu tuli täydemmäksi.
Valossa, hämyisessä, autiossa
meri, rautasyli, ääneen huokaa.
Ulappa, mittaamaton, kammottava.