»Sinun ei pitäisi olla… Olen kuitenkin varoittanut sinua.»
»Niin, olet varoittanut minua.»
Judith hymyili murheellisesti. Tuossa tuokiossa hänen täytyisi käskeä Roddya lähtemään. Toiset tulisivat ruokasalista, ryöpsähtäisivät huoneeseen ottamaan selkoa, minkä tähden hän oli poissa.
»Oletko väsynyt?» tiedusti Roddy.
Judith nyökkäsi, tajuten äkkiä, kuinka uupuneesti hänen vartalonsa nuokkui eteenpäin, kuinka lopullista nääntymystä koko hänen asentonsa huokui.
»Olen ollut hyvin sairas, kuten tiedät.»
»Voi, Judy! Siitä et ole maininnut minulle mitään. Sallit minun viedä itsesi kamalan kylmälle ajomatkalle. Sinä sairastut uudelleen.»
»Ei hätää. En sairastu uudelleen.»
»Olet ilkeä», nuhteli Roddy, silmäillen häntä levottomasti.
Hän ei koskaan jaksanut sietää, että ihmiset olivat sairaita tai kärsivät tuskia.