»Tule heti ja käy pitkäksesi sohvalle!» käski hän.
Judith totteli ja salli hänen järjestää pielukset hartioittensa alle, tuntien miellyttävää riippuvaisuuden tunnetta.
»Ajomatka ei ole vahingoittanut minua», vakuutti Judith, »koska nautin siitä niin paljon».
Roddy seisoi, katsellen häntä.
»Nautitko siitä?» virkkoi mies hiljaa.
»Kyllä; etkö sinä nauttinut?»
»Kyllä.»
»Eikö se ollut kummallinen, haaveellinen retki?»
»Perin haaveellinen luullakseni.»
»Toivoisin, ettei se olisi koskaan päättynyt.»