»En olekaan.»
»Enkö sanonut sinulle, että olen kelvoton?»
»Kyllä, sanoit niin.»
»No niin, nyt uskot sen, etkö uskokin?»
»En. En. En.»
»Oi — sinä olet, parantumaton… Hyvästi, Judy!»
Judith kääntyi taaskin häneen päin, tarttui molemmin käsin hänen käteensä ja piti sitä kiinni.
»Roddy, olethan — oikein mielelläsi — ollut seurassani… etkö olekin?»
Roddyn kasvojen ilme pehmeni.
»Olen ollut hurmaannuksissa», vakuutti hän hellästi.