»Oletteko täällä ensi kertaa?»
»En.» Nainen naurahti. Hänen äänensä oli röyhkeä.
»Minua väsyttää», valitti Jennifer äkkiä lapsen tavoin.
»Olet sen näköinen», huomautti Judith. »Mene vuoteeseen!»
»Minä riisuudun.» Jennifer pyyhkäisi kädellään otsaansa ja huoahti.
Takan luona istuva nainen sovitti verkkaisesti savukkeen meren vahaiseen imukkeeseen ja sytytti sen.
»Minua ei vielä nukuta», virkkoi hän. »Odotan siihen saakka, kunnes olet vuoteessa, ja tulen peittämään sinut.»
»Tässä huoneessa tuntuu —» huusi Jennifer, tähyillen ympärilleen kauhuissaan. Hän syöksähti ikkunan luokse ja sysäsi sen ihan auki. Sitten hän katosi makuuhuoneeseensa, eikä hänestä enää kuulunut ääntäkään.
Nainen alkoi laulaa itsekseen hyvin hiljaa ikäänkuin olisi unohtanut
Judithin läsnäolon, keskeytti sitten hyräilynsä ja sanoi:
»Pidän kimonostanne.»