»Muistan muutaman kovakuoriaisretken, jolloin olin muassasi», sekaantui Judith puheeseen. »Palatessamme olivat jalkamme ja kätemme niin turvoksissa, että ne muistuttivat ilmapalloja.»
»Muistatko sinä sen?» Julian nousi istumaan ja hymyili hänelle.
»Kävimmekö kovakuoriaisretkillä yhdessä?»
»Kyllä.» Judith punastui. »Joskus. Olin hyvin ylpeä, kun otit minut mukaasi.»
Julian nauroi riemastuneesti.
»Taidan muistaa. Sinä olit omituinen lapsi. Mitä muuta teimme ollessamme nuoria? Jaksatko muistaa?»
»Muistan aika paljon.»
»Oi, kerro meille!»
Judith ravisti päätänsä.
»Millaisia olimme? Kuka oli kiltein? Martin tietysti; sinun ei tarvitse vastata. Mutta kuka oli miellyttävin? Kenestä pidit eniten?»
»Jollet itse muista, en minäkään muistuta.»