»Oi, luultavasti minusta!» huudahti Julian. »Olen melkein varma siitä.
Enkö ole aina ollut suosikkisi?»
Judith nauroi kiusoittelevasti vasten hänen kasvojaan.
»No niin, varmasti ansaitsin olla», virkkoi Julian. »Sinä joka tapauksessa olit minun suosikkini. Ehdottomasti suosimani nainen. Olet aina ollut… Olemmeko muuttuneet kovin paljon?»
»Ette. Varsin vähän.»
»Kuka meistä on muuttunut eniten?»
Judith mietti tuokion ja vastasi sitten: »Mariella.»
Ja heti sen sanottuaan hän taaskin oivalsi, kuinka totta se oli, liian totta niin kevyesti lausuttavaksi. Mariella oli tosiaankin muuttunut.
Mariellan ja Julianin huulilta häipyi hymy äkkiä.
»Oi, olenko minä?» äänsi edellinen, kääntäen vaivautuneena katseensa toisaalle.
»Minusta Mariella ei ole muuttunut rahtuakaan», väitti Martin hämmästyneenä.