»No niin, Judith?» äänsi hän ja hymyili. Ja kuten ennenkin muutti hymy koko hänen tylyt kasvonsa kauniiksi.
»No, Julian? Mitä olet tehnyt itsellesi?»
»En mitään, en mitään.»
»Olet onnellisempi kuin olit viime kerran tavatessamme.»
»Mistä niin päättelet?»
Judith empi.
»Sinun — näyttelemisesi on paljoa luonnollisempaa.»
Julian nauroi ja virnisti hänelle.
»Eikö hieno ja huoliteltu näyttelypukuni huikaise sinua? No niin, älä pahastu. Se ei huikaissut vähääkään, vai huikaisiko? Enkä minä siitä pahastu. Sinä olet ainoa nainen, johon olen pysynyt jatkuvasti kiintyneenä ja jota en ole pystynyt pettämään.»
»Oletko pystynyt pettämään useita, Julian?»