»Oi, kyllä, Julian, tietysti.»
»Hm — mitenkähän lienee?»
Hän tuijotti Judithiin kiihkeän kysyvästi ja keskittyneesti; mutta viimemainittu käänsi katseensa toisaalle. Hänestä ei asia tuntunut kovin tärkeältä.
»Tapaammeko toisiamme usein?»
»Niin usein kuin haluat.»
»Millaiset ovat suunnitelmasi?»
»Olen täällä heinäkuun loppuun saakka. Sitten matkustan ulkomaille äidin seurassa. Ranskaan. Vichyyn joksikin ajaksi. Hän kai uskoo sikäläisen parannustavan tekevän hänelle hyvää.»
»Minä tulen luoksenne Ranskassa. Tulen Vichyyn ja vien sinut pois äitisi luota. Voin paremmin Ranskassa. Ehkä opit pitämään minua aika hauskana kumppanina. Haluaisin näyttää sinulle niin paljon — tehdä kanssasi niin paljon. Tulenko?»
»Kyllä, Julian. Tee se!»
»Entä puheletko kanssani?»