Judith katui.
»Aion lähteä täältä huomenna — minun täytyy joutua takaisin maatilalle.» Hän nielaisi rajusti. »Sopisikohan — kauhean mielelläni soisin sinun tutustuvan äitiini. Ikävystyisitköhän hirmuisesti, jos tulisit vähäksi aikaa meille.»
»Se ei ikävystyttäisi minua rahtuakaan. Kovin mielelläni tutustuisin äitiisi.»
»Oi, sepä hyvä!» Martinin kasvot säteilivät. »Niin mielelläni näyttäisin sinulle kotini. Se on aika sievä.»
Mariella kumartui hänen olkansa ylitse ja pyysi:
»Aja suoraan asemalle, Martin! Julian myöhästyy junasta, jollemme kiiruhda.»
Kymmenen minuutin kuluttua he olivat asemalla.
»Me tulemme saattamaan sinua junaan, Julian», ehdotti Mariella.
»Minä en saa viipyä», torjui Judith. »Äiti syö illallista aikaisin. Lupasin ehtiä siksi takaisin. Hyvästi ja oikein, oikein paljon kiitoksia teille kaikille! Hyvästi, Julian!»
Hän ojensi kätensä. Julian tarttui siihen ja keikarimaisesti suuteli sitä.