»Au revoir, mademoiselle», toivotti hän. »Nous nous reverrons au mois d'Août. Sans faute, n'est ce pas?»
Judith nyökkäsi.
»Alors au plaisir…»
Julian loi häneen tutkivan katseen, heilutti kättään ja katosi ostamaan matkalippua.
Mariella seurasi häntä, palasi hetkiseksi ja sanoi hiljaa:
»Hyvästi, Judith. Kohtaamme toisemme uudelleen, eikö niin?»
Hänen kasvoiltaan oli kerrankin hänen laimea hymynsä poissa. Ne olivat rauhalliset ja — niin — täysikasvuisen kasvot; niin, niistä oli tullut samanlaiset kuin lukemattomien muiden naisten kasvot olivat, lievän, pysyväisen hämmingin ja surumielisyyden naamioimat ja naamion takana ihan elottomat.
Judith kääntyi Martinin puoleen, joka yhä viipyi hänen vierellään.
»Siis — jos äitini kirjoittaa sinulle —» alkoi Martin.
»Kyllä, Martin. Minä tulen.».