»Teit kovin herttaisesti, Judy.»
Roddyn ääni oli ihan äkkiä muuttunut helläksi ja hyväileväksi. Hän tarttui kevyesti Judithin käteen ja leikitteli sen sormilla, ja Judith tunsi vanhan avuttomuuden alkavan huumata.
»No niin, nyt kai meidän pitää sanoa jäähyväiset, Roddy», virkkoi hän hyvin hiljaa.
»Siltä näyttää, Judy.»
»Aina, aina sinä lähdet pois, etkö lähdekin?»
Roddy hymyili hänelle.
»Olen pahoillani siitä, ettemme ole olleet enemmän toistemme seurassa, Judy. Emme saaneet lainkaan vakavasti keskustella tällä kertaa, vai saimmeko?»
Oi, kuinka lumoavan pilkallinen ja välinpitämätön!…
Judith veti kätensä pois ja vastasi lyhyesti:
»Emme; emme saaneet.»