»No, Judy?»
»Oi, Roddy!…»
»Judy, sanon sinulle jäähyväiset täällä.» Hänen äänensä oli matala, vakava, selvä.
»Pitkäksi ajaksiko, Roddy?»
Hän näki Roddyn nyökkäävän, ja hän itse taivutti päätänsä, alkaen nyyhkyttää, mutta kyynelittä.
Roddy jupisi, päästäen hiljaisia, epäselviä huudahduksia, ja otti hänet hellästi syliinsä.
»Älä itke, Judy! Älä itke!… Rakas, älä!»
Toisen äänen hellyys hillitsi itkun heti. Roddyn käsi siveli hänen paljasta käsivarttaan, viipyen sen taipeissa, tunnustellen sen ääriviivoja, ja kosketus pani hänet värähtelemään.
»Viehättävä, sileä käsi», kuiski mies. »Olet niin viehättävä.»
»En.»