»Ei, Judy, ei.» Ne sanat kirposivat Roddyn huulilta tuskaisesti. »Sinun täytyy nyt unohtaa minut. Suutele minua ja sano jäähyväiset.»
»Minkä tähden, oi, minkä tähden?» Judith takertui häneen epätoivoisesti.
»Minä matkustan pois», kuiskasi hän.
»Mutta tulethan takaisin? Tulethan takaisin, Roddy?»
Roddy oli hiljaa, ihan hiljaa.
»En voi. En voi», virkkoi hän vihdoin.
»Minä vartoan, Roddy. En välitä siitä, kuinka kauan vartoan. En koskaan kaipaa ketään muuta. Odotan vaikka vuosikausia.» Ei kuulunut vastausta; ja vähän ajan kuluttua hän lisäsi, heikosti, väkinäisesti kuiskaten: »Jos rakastat minua vähän.»
»Oi!» Roddy keikautti päänsä pystyyn, ikäänkuin ähkäisten. »Kyllä.
Kyllä. Kyllä.»
»Rakastatko minua?»
Hänen täytyi, hänen täytyi sanoa se.