Judith kysyi perin nöyrästi:
»Haluaisitko minun tulevan, Roddy?»
»Taidat olla merkitty», vastasi mies huolitellun kohteliaasti.
»Otaksuttavasti.»
Roddy tarkasti muistikirjaansa.
»Kuinka mones olen luettelossasi, Roddy?»
»Olet jossakin kaksikymmenluvulla», vastasi toinen välinpitämättömästi.
»Voi, suunnattoman etäällä —»
Roddy näytti äkkiä käyvän ikävystyneeksi tai epäileväksi ja muutti asentoaan. Hänen niin tehdessään Judith näki hetkisen ajan hänen kasvonsa; ne olivat paksuhuuliset ja nautinnonhimoiset. Judith arvasi hänen ajattelevan hekumallisia ilmastoja.
Silloin tuntui, ettei kannattanut toivoakaan voittaa häntä takaisin.
Hän oli silminnähtävästi kuolemakseen kyllästynyt Judithiin.