»Judith, saattaisin yhtä hyvin yrittää valehdella itselleni kuin sinulle. Enkä voi valehdella itselleni. Niin, jos lakkaisin rakastamasta sinua — jos niin voisi käydä — pitäisi minun kertoa se sinulle suoraan. En voisi teeskennellä. Toivon, ettet sinäkään voisi.»
»En, en voisi.»
Martin pitkitti hieman huolestuneesti:
»Ja jos koskaan mikään vaivaa sinua — vaivaa mieltäsi — niin ole hyvä ja koeta kertoa se minulle. Sinun ei tarvitse pelätä. Toivon — sinun ehkä saattavan ajatella, että on — aika hauska tuntea voivansa aina luottaa johonkuhun. Olisiko se sinusta hauskaa, Judith?»
Hän taukosi puhumasta hengästyneenä ja syvästi liikutettuna.
»Kyllä, Martin.»
»Pidäthän minua sinä henkilönä.»
»Pidän, Martin.»
»Ethän ole mistään huolissasi nyt?»
»En, en.»