»Kyllä», vastasi Martin vakavasti. »Hänen jäljessään suorastaan juostaan.»
»Entä hän? Luuletko hänen itsensä rakastuvan usein?»
»Oh, silloin tällöin kaiketi.»
»Eikö vakavasti?»
Martin nauroi ja ravisti päätänsä.
»Ei varsin vakavasti; sitä en usko.»
»Kenties hän oli hiukkasen rakastunut minuun… hieman aikaa…»
»Varmasti hän oli. En käsitä, miten kukaan voisi olla sinuun rakastumatta», vakuutti toinen hilpeän hellästi, painaen nopeasti suudelmia hänen hiuksilleen.
»Mutta sitten hän otaksuttavasti jäähtyi… Ja löysi jonkun toisen…»
»Ehkä hän teki niin. Älkäämme kuitenkaan huolehtiko hänestä. Hänellä ja minulla on erilaiset käsitykset — kaikesta sellaisesta. Hän on mielestäni aika ilkeä ja piloille hemmoiteltu — vaikka hän on niin kelpo kumppani», ehätti hän lisäämään, ikäänkuin peläten sanojensa kuulostavan vilpillisiltä ystävää kohtaan.