»Kaikkien näiden vuosien jälkeen… Tiedätkö, että olen rakastanut sinua aina siitä saakka, kun opin sinut tuntemaan? En koskaan ketään muuta, en hetkeäkään. Mutta en rohjennut toivoa… Mitähän Roddy sanoo, kun kerromme hänelle?»
»Niin, mitähän?»
»Ajattelehan! Vielä varsin vähä aikaa sitten olin melkein varma, että jos pidit erityisesti jostakusta meistä, niin pidit Roddysta.»
»Olitko tosiaankin, Martin?»
»Kyllä, ja vieläkin enemmän; luulin hänen alkavan rakastua sinuun. Hyvä
Jumala, kuinka mustasukkainen olin!»
»Mustasukkainen Roddylle? Olitko? Kuinka naurettavaa!»
»Ei oikeastaan naurettavaa. Roddy on niin peloittavan sievä ja miellyttävä, että tuntui ihan luonnolliselta, että pitäisit häntä parempana kuin minun kaltaistani tylsää miekkosta.»
»Eihän hän ole koskaan sanonut mitään, vai onko, Martin?»
»Eihän toki. Roddy on umpimielisin mies, mitä tunnen.»
»Niin, niin hän on, eikö olekin?» Judith nauroi. »Otaksuttavasti hyvin monet tytöt rakastuvat häneen.»