Nyt ei elämässä tuntunut olevan mitään muuta kuin Charlien kuoleman odottaminen.
* * * * *
He esiintyivät yhä uudelleen hänen unissaan, joista hän joskus heräsi hilpeänä kuin lintu ja ajatteli hetkisen: »Siis hän on vahingoittumaton», toisinaan taas hätkähti kalseaan tajuntaan sen ajatuksen painamana, että Charlie oli jo nyt kuollut.
Hän näki unissa Mariellan lapsi sylissä, Mariellan ja Chariien ääneti kävelemässä edestakaisin naapuritalon nurmikolla, rakastuneiden tapaan pitäen toisiaan vyötäisiltä ja kävellessään suudellen toisiaan. Sitten Mariella saattoi muuttua Judithiksi, ja hyvin pian koko näky saattoi mennä vikaan; Charlie saattoi tauota kävelemästä rakastuneen tapaan edestakaisin, hoiperrella ja kadota.
Hän uneksi seisovansa vanhan naapuritalon kouluhuoneen ovella ja katselevansa halliin. Sisemmän lasioven ja ulomman, valkeaksi maalatun, puisen oven välissä, lyhyessä käytävässä, jossa kasvoi hortensioita ja punaisen ja valkean kirjavia liljoja mosaiikkilattialle sijoitetuissa ruukuissa, Mariella ja joku pojista puhelivat keskenään. Mariella oli varmaankin sanomassa hyvää yötä Charlielle. Hänen niskansa oli näkyvissä; lyhyet kiharat taipuivat taaksepäin, kun hän nosti päätänsä Charlieta kohti. Kookkaana ja varjomaisena, kasvottomana ja melkein muodottomana Charlie kumartui hänen puoleensa, ja he keskustelivat salaperäisesti, äänettömästi; ja Judith tarkkaili heitä piiloutuneena oviaukkoon. Äkkiä Mariella lähti kiitämään pois ja juoksi hänen ohitseen hallin lävitse. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hurjistuneet, ja niillä valui kyyneliä; päätänsä taivuttaen hän painoi kasvonsa käsiinsä ja riensi yläkertaan.
»No, katsohan! Mariella itkee ensimmäistä kertaa eläissään…»
Tumma hahmo seisoi yhä ovikäytävässä. Se kääntyi, ja äkkiä sillä oli kasvot; se ei ollutkaan Charlie, vaan Julian. Judith ponnahti taaksepäin, ajatellen: »Hän ei saa nähdä minua täällä, urkkimassa.» Ja hänen kiihkeästi koettaessaan pujahtaa huomaamattomasti pois uni katkesi.
Hän näki unta, että he kaikki leikkivät jotakin naapuritalon puutarhassa ja että Charlie äkkiä lakkasi sekä horjui pois, kävellen heikosti ja haparoivasti, käsi sydämellä.
»Hänellä on heikko sydän.»
»Oi, sitten hän ei lähde rintamalle.»