»Taidanpa liikkua aika mielelläni.»
»Niin minäkin. Erittäinkin yöllä.»
Mutta Roddy ei halunnut paljastaa itseään. Judith oli edellisenä yönä nähnyt hänen yksin soluvan ruuhessaan virtaa alaspäin, mutta hän ei saanut olla sitä tietävinään, hänen ei sopinut sanoa: »Minä näin sinut.»
Roddy kumartui ruuhensa puoleen ja hypisteli lautoja, oikaisihe sitten ja jäi seisomaan, silmäillen pitkää, pajujen reunustamaa vesivyötä. Auringonsäteet eivät enää sitä hiponeet, ja se oli rauhallinen, harmaa, kuulakka, autio pinta. Sen ylitse lensi valkea pöllö, joka äkkiä sujahti alhaalle.
»Tuossa se lentää», virkkoi Roddy hiljaa. »Se lentää joka ilta.»
»Niin; tiedän sen.»
Judith hymyili vieläkin suunnattomasti, salaperäisesti huvitettuna. Hän näki Roddyn vilkaisevan haapaa, josta pöllö oli lehahtanut lentämään, ja silloin miehen kuva syöpyi kokonaisuudessaan lähtemättömästi hänen mieleensä. Hän näki nuoren miehen, jonka piirteet olivat hiukan sekavat ja epämääräiset, ikäänkuin hän olisi ihan äsken herännyt; tumma tukka oli hieman sekaisin ja välkkyvä, ilme salaperäisen näköinen, huulien lyhyessä, täydellisessä kaaressa ja silmien paksuissa alaluomissa oli jotakin ylpeätä, aistillista ja kyynillistä. Judith näki koko omituisen sekoituksen, jossa oli samanlaista ja erilaista kuin Roddy-pojassa ja joka esiintyi tässä miehessä tarjoamatta selityksen vihjaustakaan.
Roddy huomasi hänen hymynsä ja hymyili hänkin puolestaan; koko hänen kummalliset kasvonsa jakaantuivat sydämellisiksi tuikahduksiksi, ja hänen suunsa raottui ja painui alaspäin haikean herttaiseen tapaansa. Hymyillen he katsoivat toisiaan silmiin; ja ihan äkkiä näytti Roddyn silmien välke keskittyvän yhteen kohtaan ja tiukasti suuntautuvan häneen hetkiseksi.
»No?» äänsi Roddy vihdoin, sillä yhäti he vitkastelivat epävarmasti ikäänkuin olisivat tunteneet välillään olevan jotakin, mikä piti heitä empivinä, tarkkailevina, vaistomaisesti kuuntelevina kummankin odottaessa toisen tekevän jotakin ratkaisevaa.
Hän levitti kätensä ja silmäili niitä; tuskaisesti Judith muisti tämän hermostuneen eleen ja siihen liittyvän ilmeen.