»Oletko antanut Martinille tanssiopetusta?» kysyi hän.
»Hyväinen aika! Enhän toki. Hän opetti minua. Minä en osannut lainkaan.»
»Niinkö? — Miten edistyit?»
»Aika hyvin, kiitos. Se on helppoa. Luulen osaavani tanssia nyt.»
»Sepä hyvä!»
Oli selvää, ettei hän tuntenut mielenkiintoa tai sitten ei uskonut. Hän arveli, että Judith oli vain kompuroiva aloittelija, eikä aikonut tanssia hänen kanssansa, eipä edes tarjoutua häntä opettamaan. Roddy ei olisi koskaan vaivautunut antamaan hänelle vihjauksia eikä olemaan kärsivällinen hänen esiintyessään kömpelösti. Hän itse oli niin taitava, ettei hän voinut alentua taitamattomuuden tasalle. Mutta vieläkin riemuissaan, vaikka epäilevämpänä Judith ehdotti:
»Tanssimmeko?»
Roddy näytti hämmästyneeltä.
»Olkoon menneeksi. Tietysti. Mutta salli minun ensin hieman jäähtyä.»
Hän ei ollut kiireissään, vaan istuutui pöydän ääreen tarkkailemaan
Mariellan sirosti liikkuvia jalkoja.