»Mariella osaa tuon taidon», kehui hän.
»Oletko hullaantunut tanssiin?»
»No niin, enpä tiedä, olenko siihen hullaantunut. Se on joskus hauskaa tavallaan.»
»On omituista, ettei ole vimmaisesti ihastunut sellaiseen, mitä osaa niin kauniisti.»
Roddy katsahti häneen huvitettuna.
Hänen täytyi muistaa olla kyselemättä, oliko Roddy hullaantunut johonkin. Roddyn salainen elämä vietettiin sellaisessa paikassa, jossa sellaiset tunnetilat olivat tuntemattomia.
»Lähdemmekö?» lausui Roddy vihdoin.
Judith ei ollutkaan pystyä karkeloimaan, poljento oli häipynyt hänen jäsenistään. Roddy olisi liian hyvä hänelle, hän kompuroisi, ja Roddy harmistuisi eikä enää koskaan tanssisi hänen kanssansa…
Muutamien tuskaisten silmänräpäysten jälkeen hän sittenkin alkoi äkkiä osata. Hänen jäsenistään suoltui pitkiä, kevyitä liikkeitä.
Roddy katsahti häneen.