Jänis oli äkkiä saanut poikasia, ja koira oli samassa saanut pentuja, yhtä monta perillistä kumpikin. Jänöt olivat vaistomaisesti lähteneet karkuun, ja koirat olivat vaistomaisesti lähteneet niitä ajamaan ja saavuttaneetkin ne. Ja niinpä tapahtui, että ajon alussa oli ollut yksi jänis ja yksi koira, mutta ajon lopussa kuusi jänistä ja kuusi koiraa.
4. Raju ratsu
Tuosta ihmeteltävästä koirasta puhuessani, johtuu mieleeni muuan erinomainen liettualainen orhi, kerrassaan verraton eläin. Minä sain sen omakseni sattumalta eräässä tilaisuudessa, jossa minun ratsastustaitoni oli ilmennyt kauniimmassa loistossaan. Istuttiin kerran kreivi Przobovskin linnassa Liettuassa; minä olin jäänyt saliin daamien kanssa teetä juomaan, muut herrat olivat lähteneet linnanpihalle katsomaan hevoslaitoksesta vasta tuotua nuorta, täysirotuista oritta. Äkkiä kuului sieltä hätähuutoja.
Minä riensin portaita alas. Hepo pihalla on niin raju, ett'ei kukaan uskalla nousta sille selkään; ei päästä lähelleenkään ketään. Rohkeimmatkin ratsastajat seisovat hämillään ja neuvottomina. Kauhusta he kalpenivat, kun minä yhdellä hyppäyksellä heilahdin sen selkään. Tämä äkillinen temppu hillitsi heti sen raivon, ja ennenpitkää onnistui minun saada ratsastustaitoni avulla se kokonaan kesyksi ja nöyräksi.
Rauhoittaakseni daameja, laukkasin minä akkunasta saliin, jossa sitten ratsastelin käymäjalkaa ja ravia ja nelistä. Vihdoin karautin keskelle teepöytää, ja siinä panin ratsuni tekemään mitä somimpia korkean koulun hyppyjä ja käänteitä, jotka sanomattomasti miellyttivät seuraa. Nuori ori totteli niin nöyrästi suitsia ja kannuksia, ett'ei yhtään lasia eikä kuppia mennyt rikki.
Tämä tapaus käänsi minun puoleeni ei ainoastaan kauniin sukupuolen, mutta kreivinkin suosion, jopa siinä määrin, että kreivi, aina hieno ja kohtelias, tarjosi minulle lahjaksi tuon uljaan oriin. "Piakkoin", sanoi hän, "lähtee kreivi Münnich sotaretkelle Turkkia vastaan, ja tämän ratsun seljässä te saavutatte loistavia voittoja."
NELJÄS LUKU
Turkin sodassa
1. Hevonen kahtia
Oczakowin edustalla torjuttiin kerran Turkkilaisten uloshyökkäystä, ja silloin oli etujoukolla kuuma päivä. Minulla oli eskadroona husaareja komennettavanani, ja me seisoimme edellimmäisinä. Äkkiä minä näen joukon vihollisia ryntäävän linnasta päin meitä kohti. Kuinka kaukana he olivat, ja minkä verran heitä oli, sitä en saattanut sanoa, sillä paksu pölypilvi verhosi heitä joka puolelta. Peittäytyä pölypilveen olisi meidänkin puolelta ollut tavallinen sotajuoni, mutta silloinpa en olisi tarkoitukseni perille päässyt. Minä lähetin tarkk'ampujani sivuille, käskien heidän nostamaan tomua niin paljon kuin mahdollista. Muun joukkoni kanssa läksin vihollista kohti, saadakseni selvän heidän luvustaan.