Hanna. Sitähän te isäntä kulta tahdoitte eilen, ja minä teen mielelläni, mitä arvaan olevan teille mieluista.
Martti. Kas sitä tyttöä! Etpäs usko, kuinka viehättävältä tuossa puvussasi näytät (taputtelee tytön poskia miellytellen). Enköhän jo suutele — —
Hanna (sukkelasti kuiskaisemalla). Kalle on täällä.
Martti. Ahaa. (Kääntyy Kalleen päin, joka yrittää menemään). No hulivili! Minneskä sinulla on kiire?
Kalle. Kylään, etten olisi tiellänne.
Martti. Mistä sinä olet niin tureissasi?
Hanna. Kalle on siitä pahoillaan kun ei tiedä, minkä tähden tätä syntymäpäiväänne niin juhlallisesti vietätte.
Martti. Ahaa, jopa se junkkari taitaa arvata jotakin.
Hanna. Kyllä se jo tiedusteli minulta, vaan minä en tahtonut ilmoittaa, mitä te minulle olette uskonut.
Martti. Aivan oikein, Hanna kulta, eihän tuommoiset nokkaviisaat tarvitse tietää kaikkia.