Martti. Hanna hoi! Tuoppa tänne keppini!
Kalle. Minullapa on pitemmät jalat kuin teidän keppinne.
Martti. Kalle hoi, valitse nyt kumpi hyvänsä: Naitko sinä Lotan, vai pitääkö minun ruhtoa sinulta joka kylkiluu poikki?
Kalle (panee miettien sormen nenävarrellensa). Niinpä minä valitsen — minä valitsen ennen ne poikkonaiset kylkiluut.
Martti (julmana). Tuhat tulimainen! Hanna hoi! Missä mun on keppini?
Neljäs kohtaus.
Hanna (tullen huoneesta). Herra Jumala siunatkoon. Mikä täällä nyt on hätänä?
Kalle (vikkelästi Hannalle). Sano, Hanna, isälle, ellei hän suostu minun naimiseeni Lauran kanssa, niin en minäkään suostu hänen naimiseensa sinun kanssasi.
Hanna ja Martti (yhtaikaa). Hä?
Kalle (paikalla). Kyllä minä olen nähnyt kaikki. Koska isä Hannan poskia taputtelee ja suutelee häntä, voin minäkin tehdä samalla lailla Lauran kanssa. "Seuratkaat vanhempainne hyvää esimerkkiä", sanoi koulumestari meille nuorille. Ja nyt, Hanna, saat tuoda isän kepin, mutta minua tavoitellessanne saatte juosta jokseenkin pitkältä. Huvittaikaatte nyt isä rauhassa.