Laura. Ka, mitä te nyt täti piiloittelette?
Anni. En mitään.
Laura. Vai niin, kirjeppä se näkyi olevanki.
Anni. No, kaikki sinä näetkin!
Laura. Minkä tähden te täti aina kätkette kirjeenne?
Anni. Kirjeenikö? Etköhän sinä Laura rukka nyt uneksi?
Laura. Eihän ne vaan liene rakkauden kirjeitä?
Anni. Hä! Rakkauden kirjeitäkö? Katsoppahan tuota pilkkakirvestä — etkö pääse rukin ääreen, jotta saisit tuon rullan täyteen. — Minun pitää vielä lukea luku pipliasta loppuun asti. (Kohennakse Lauraan melkein selin ja panee kirjeen sitte avonaiselle piplialle.)
Laura (istuu rukin ääreen ja kehrää; pikkuisen äänettä oltuaan.) Täti kuulkaapas.
Anni. Hä?