Kalle (hiljaisesti). Laura kultaiseni!
Laura. Ka Kalle! Mistä sinä näin myöhään tulet?
Kalle. Kuuleppas Laura, minulla on hyvin tärkeätä sanomista. Laskeppas sisään.
Laura. Mutta eihän se nyt ole soveliasta, kun on jo melkein yö.
Kalle (malttamatoinna). Laske minut vaan sisään. Minä menen paikalla jälleen. Asiani on mitä tärkeintä.
Laura. No, niinpä tule nyt!
(Aukaisee oven.)
Kalle (astuu sisään). Terve, terve, lemmityiseni!
Laura. Terve tultuasi Kalle. Vaan mikä sinulla nyt on? Kovinhan sinä läähätät.
Kalle. Ah kultaiseni, elä nyt vaan säikähdä; minä tuon sinulle pahan sanoman. Voi hyvä Jumala, tuskinpa voinen kielin kertoakkaan.