Taide jo työ.
(Yhdessä näytöksessä.)
Kolmas näytös.
(Asuinhuone Martin talossa. Vasemmalla puolen näyttäjöistä päin sivu-ovi ja ikkuna. Oikealla iso vanhanmallinen kaappi. Huonekalut osoittavat rikkautta.)
Ensimäinen kohtaus.
(Hanna kävelee rauhatoinna edestakaisin, ollen nyt kaupunkilaisessa puvussa.)
Hanna. Kauvanpa se Aro viipyykin. Kuinhan se ei vaan viettäisi taas aikaansa uneksimisessa. Kahdeksaan päivään, sitte kuin se vanha viuluniekka kotiutui, on Kallea tuskin näkynytkään kotona. Se varmaanki viettää päivänsä viuluniekan tyttären luona ja vanhus myöntyy siihen rakkauteen. Jospa sen vaan saisin tarkoin tietää, ja siten näyttää Martille, että poikansa vielä yhä kiikkuu siinä tytössä — kas siitäpä minulle olisi suuri etu. Kenties jäisin minä Martin omaisuuden ainoaksi perilliseksi; sillä niin kuin asiat nyt ovat, niin Kalle perii kerran kaikkityyni, vaikka minusta tulisikin Martin emäntä, ja rahat menisivät siis minulta kuin tina tuhkaan. Jos vaan tietäisin — ahaa, Aro jo tuopikin minulle muutamia tietoja.
Toinen kohtaus.
(Hanna. Aro tulee sisään alla päin ja kädet taskuissa.)
Hanna. Viimenki! Tuossahan sin' olet nyt Aro.