Aro. Niin olen!
Hanna. No sanoppas nyt, mitenkä se oli?
Aro (hämmillä.) Mikä?
Hanna. Mikäkö? — No etkös sinä tule Ollin tuvalta?
Aro. Niin. Sinnehän sinä minut laitoit kurkkumaan ja kuuntelemaan.
Hanna. Hyi! Vai kurkkumaan ja kuuntelemaan — miksikä sinä niin puhut?
Aro. Mitä se tekee? Käske minua joltakulta henkeä nitistämään — käske vaan — ja minä teen sen.
Hanna. No nyt asiaan, — mitäs näit?
Aro. Minä mennä hiipettelin tuvan ikkunan taakse ja katsoin sisään. Laura istui siellä rukkinsa ääressä ja vanhus tämän lähellä — hänellä oli viulu polvien välissä ja hän käänteli sen tappia.
Hanna. Entäs sitte? —