Aro. Tiedätkös Hanna, miksikä minun tekee mieleni? Se on viuluniekaksi, ja olispa minulla sitte vaan pikku huone jollakulla vuorella ja sinä emäntänäni, niin saisit kuulla, kuinka minä viulua soitteleisin.
Hanna (ei kuulevinansakaan.) Hyvä, hyvä! mene nyt vaan. Isäntä tulee kohta, ja jos se näkee sinut joutilaana, niin se taas aikaa haukkua.
Aro. Haukkukoon vaan! Minun tekee mieleni Ollin rengiksi — hän saisi haukkua ja pieksää minua — kunhan vaan soitteleisi minulle viulua. — — Nyt minä lähden tuonne niitylle keloilemaan ja sinistä taivasta katselemaan, niin voin vieläkin muistella kaikkia, mitä se vanhus soitteli — ja silloin olen mitä onnellisin.
(Menee.)
Hanna (yksinään.) Kalle on siis Lauran luona, vasten isänsä kieltoakin. Kunhan Martti tulee, niin kyllä mä sen ilmaisen hänelle — se minua auttaa koko joukon. Minä tahdon olla emäntänä enkä palkollisena. — — Vaan eikös se ole väärin, jos nyt ilmaisen tuon jutun? — Ei! Uskollisen palvelijan on velvollisuus ilmoittaa isännälle kaikki, mitä tietää, ja Kalle tekeekin väärin, kun ei isänsä kieltoa tottele. Ja minä tahdon olla uskollinen palvelija ja ilmoittaa isännälle kaikki, jotta hän voisi kohentaa poikansa pään järjelleen ja jälleen leppyä häneen. Kumma kun ne eivät vielä ole sopineet! Vaan sittehän min' en saisikkaan Martin omaisuutta. Omaisuutta? Eiköhän se olisi väärin hankittua rikkautta? — — eikö vähä! Voisinhan minä sillä kuitenkin tehdä hyvää, ja se olisi varmaanki jumalalle otollista. (Katsoo ikkunasta pihalle.) Kas niin, tuoss' on jo vanha Maija taas anomassa! (Huiskauttaa ulos kädellään huutaen.) He, tuoss' on nyt muutamia penniä. Hm, Maija rukka sanoo: "Kost' Jumala." Ja eiköpä tuo Jumala hyvää hyvällä kostanekkin. Noiden kurjain tauttahan minä rikkautta haluanki, vaan kyllä minä sitten yhtähyvin ostan itselleni uusia, koreita vaatteitakin sekä vaunuja ja hevoisia. — — Ahah! jopahan isäntäkin tulee.
Kolmas kohtaus.
Martti. Hyvää päivää, Hanna!
Hanna. Terve tultuanne! Ka, kuinka te, isäntä kulta, nyt olette juosnut päänne aivan hikeen?
Martti. Hahhah! Onpa se kyllä koko helle. Tuoppas Hanna olutta juodakseni!
Hanna. Kyllä, kyllä, isäntä kulta, tuossa paikassa saatte.