Hanna. Eihän sinun tarvitse mennä sinne — tässä on hattu ja keppi.
Martti (vihoissaan.) Malttakaattehan vähä. — Kyllä te opitte tuntemaan
Martin.
(Tahtoo mennä.)
Hanna. Rakas Martti kultani!
Martti (seisahtuu.)
Hanna (närkästyvinään.) Niin sinä nyt menet, etkä edes ota hyvästiäkään minulta.
Martti. No, no, kultani, elä toki suutu. Josko olenki pahoilla mielin — niin sinua minä kuitenki rakastan.
Hanna (lempeästi.) Oma Martti kultani!
Neljäs kohtaus.
(Entiset. Aro tulee sisälle, tuppivyö ja tyhjä tuppi vyöllä ja seisahtaa perälle kuuntelemaan mitä nyt tapahtuu.)