Martti (keksii lompakkonsa, jonka hän oli laskenut pöydälle.) Ka tuhat tulimainen, tuon olin unhottamaisillani, siinä on ne neljäkymmentä tuhatta markkaa ja ne meidän esinnäki pitää panemaan talteen. (Lukitsee lompakkonsa kaapin sisään ja panee avaimen lakkariinsa.) No, Hanna, nyt se ei ole enää mikään salaisuus, että min' olen myönyt taloni, sen saat nyt sanoa vaikka koko maailmalle, vaan elä sano kellekkään, että kauppa summa on tuossa kaapissa. Ja nyt saat myös ilmaista, että me kumpainenki kohta muutamme kaupunkiin, ja että häämme siellä pidetään heti kohta.
Aro (ääntää vähä säikähdyttyänsä). Hm.
Martti ja Hanna (kääntyvät Aroon päin).
Martti. No mitäs nyt Aro? Mitä sinull' on sanomista?
Aro (murrettua mieltänsä masentaen.) Kuulkaapas isäntä; vallesmanni on pihalla ja tahtoo puhutella teitä.
Martti. No, minkä tähden se ei tule sisään?
Aro. Se sanoi, että hänellä on kiire, ja jos te lähtisitte häntä vähän matkaa saattamaan.
Martti (Hannalle.) Kyllähän se nyt tahtoo sitä nuorikkoimme asiata saada järjestymään ja Kalle riiviö tekee minulle sellaista kiusaa. Minä lähden nyt vallesmannin puheelle. Lähde sinä sitte saattamaan minua vähän matkaa mennessäni Ollin luo. Koht'sillään tulen sinua noutamaan.
(Lähtee.)
Hanna (tarttuu yht'äkkiään Aron käsivarteen ja vetää häntä esille.)
Aro, sinun pitää nyt tehdä minulle pikkuinen hyvä työ. Kun isäntä kysyy
sinulta, niin sano Kallen ilmaisneen sinulle menevänsä tänä iltana
Ollin luo.