Olli. Ja jos sinäki, veikkoni, olet järkevä, ja sydämestäsi rakastat poikaasi, niin sinäki teet samalla lailla.
Martti (äkäisenä.) Ennen minä antaisin poikani surman suuhun kuin sinulle vävyksi!
Olli. Mitenkä sinä velikulta sanot?
Martti. Min' en ole semmoisen veli.
Olli (pilkaten.) Ahaa, tätä suurta herraa, sinä olettelet, ikään kuin minä olisin joku rosvo! Sanoppa kuitenki, oletko vähääkään parempi minua?
Martti (vihoissaan.) Olenpa, totta Jumal'avita, vähä parempi sinua!
Olli (pilkaten.) Sepä olisi soma kuulla, minkä puolesta?
Martti (jyrkästi ja ylpeästi.) Pilkoittele vaan. Minä olen vähä parempi sinua. Minä olen talonpoika, joka teen työtä. Tiedätkö, mitä sillä ymmärretään? Minä olen elänyt työnteolla, pyytäen edistää sitä, joka on tarpeellista ja hyvää. Mitä minulla on, sen olen ansainnut ja hankkinut omin käsin ja vaivoin, minä olen ansainnut leipäni ja pitänyt huolta, että muutkin ovat voineet ansaita leipää itselleen, vaimoilleen ja lapsilleen. Min' en ole töitäni kuulutellut maailmalle, enkä tehnyt itsestäni mitään erikoista huutoa; mutta moni kunnon mies on siunannut minua hiljaisuudessa, kun olen antanut hänelle työtä, ettei hänen ole tarvinnut nälkää nähdä. Kun minusta kerran aika jättää, niin minusta sanotaan "hän oli vaan tuhma talonpoika", mutta siihen täytyy kuitenki lisätäksenne "hän oli tarpeellinen ja toimelias mies!" — Mut mikäs sinä olet? Ja mitä sinä olet viulullasi ansainnut ja toimittanut? Monen laiskurin korvia olet tainnut kutkutella, mutta kenenkään nälkää et ole sammuttanut.
Sinun työstäsi ei lähde mitään hyötyä eikä siunausta; kelvoton mitään hyvää toimittamaan, ei sinulla ole mitään arvoa ja maleksit vaan hylkynä pitkin mieron tietä. Semmoinen eroitus on välillämme — minä olen työmies ja sinä olet kuotoilija! Enkö ole siis vähä parempi sinua, vai hä?
Olli (kylmästi.) Minkä viehättävän tilaisuuden nyt tarjoot minulle, pitääkseni sinulle mitä jaloimman puheen, selvittääkseni sinulle tuon taivaallisen soitannon ylevyyden. Mutta mitäs siitä lähtee? — Sinä olet talonpoika etkä ymmärtäisi minua. Mene nyt ja sano, lavean puheesi solvaisneen minut.