(Kääntyy ylenkatseella menemään päin.)
Martti (hänelle kiivaasti huutaen.) Kurja raukka, ole vaan näyttävinäsi ylenkatsetta, vaan kyllä se kuitenki koski sinuun terävästi. Minä olen talonpoika ja voin elää rikkaasti, — sinulla on se tavallinen soitanto ja kerjäät leipää itseksesi toisten ovilla.
Olli (innokkaasti voittoriemulla.) Ahaa, nytpä sin' olet sillä paikalla, jossa voin kanssasi kilvoitella — johan minä sen tiesinkin, että sinä vihdoinki tulisit siihen.
"Kuinkahan paljo tuolla on rahaa?" se on kuitenki viho viimeinen kysymys, jonka jälkeen ihmisen arvo teillä näytään punnittavan — ja kellä on enin, se on teistä parain. (Kiivaasti.) No niinpä käy Euroopan pääkaupunkiloissa ja kysy mikä mies Olli Miettinen on, ja sinulle sanotaan: "Hän on viuluniekkain kuningas!" ja sinulle sanotaan: "hänen soitantonsa on ilahuttanut, lohduttanut ja innostuttanut tuhansia;" sinulle sanotaan: "Ruhtinaat ovat olleet hänelle kohteliaat ja koristelleet hänen rintansa kunnian merkkilöillänsä": sinulle sanotaan: "hänen kuuluisuutensa on jo Euroopasta ennättänyt uuteen maailmaan"; ja sinulle sanotaan — vaan mitäs siitä on sinulle sanoinkaan? Mitä sinä kuuluisuudesta, kunniasta ja jalosta maineesta tiedät? (Ottaa yht'äkkiään taskustaan kourallisen kultarahoja ja viskaa Martin jalkain juureen.) Näätkö nyt — minulla on kultaa, minä olen rikas, kymmentä vertaa rikkaampi sinua! Kelpaako viuluniekan tytär nyt talonpojan pojalle? Minä laitan tyttärelleni sellaisen hääkoristuksenki, joka ei ole pähkinän napulata isompi, mutta kuitenki enemmän arvoinen kuin koko talosi ja tilasi. Min' olen rikkain tässä kylässä, ja eikö niin — (nauraa pajattaa) hahhahhah! nyt minä olen siis parain.
Kymmenes kohtaus.
(Olli, Laura, Martti.)
Laura (tulee hätäisenä tuvasta.) Herra Jumala siunatkoon, mitä täällä hilsketään? Isä! Setä!
Martti (ensin hyvin hämmästyneenä Ollin sanoista, rohkaisekse taas ja sanoo pikkuisen äänettä oltuaan kylmästi Lauralle.) Poime nuo kultarahat tuosta pois. Kyllä ne isällesi ovat vielä vasta tarpeen; sillä "Niin syödään kuin saadaanki."
Olli (katsoo häneen tuikeesti.) Hä?
Martti. Voit olla rikkaampi minua, mutta siinä on kuitenki eroitus. Minä olen ansainnut omaisuuteni työlläni — sinä rikastut tarpeettomilla kujeillasi. Minä olen siis parempi sinua, ja poikani ei saa naida viuluniekan tytärtä.