Kolmas kohtaus.
(Martti ja Hanna.)
Hanna (tulee ovesta ja nauraa.) Hahhahah' Sillähän kelpaa nauraa!
Hahhahhah!
Martti. No mitä nyt?
Hanna. Hahhahhah! Niillähän on vehkeet tuon Ollin kanssa — minä olen nauranut katketakseni.
Martti. Mikä sitä Ollia taaski riivaa?
Hanna. Tietänethän, että Lassi mylläri on ajettu pois vallesmannin myllyltä, ja että metsän vartija Amoskin on menettänyt ammattinsa.
Martti. Minähän ne laitoinki sille tolalle vallesmannin puheella käydessäni, sillä ne olivat laiskuria eivätkä pitäneet mitään huolta ammatistaan.
Hanna. Niinpä Olli on tänä aamuna ostanut Kumpulaisen tuvan ja lahjoittanut sen niiden kahden sekä Paukku soltun ja Risto räätälin omaksi, ja antanut heille vielä sievän summan rahaakin. Ne neljä patruunia juoksentelevat nyt kuin mielettömät ympäri kylää, keräten ruhaa rampaa matkaansa, ja kuuluvat tahtovan muka kunnioittaa Ollia, soitellen ja laulellen kulettamalla häntä juhlallisesti ympäri kylää. Hahhahhah! Eikö sillä kelpaa nauraa?
Martti (kokee nauraa kanssa.) Hahhah! Sen ne varmaanki tekevät minulle ja vallesmannille muka mielikarvaudeksi. Vaan annahan olla kyllä sitä Ollinkin rikkaudesta kerran sanotaan: "Meni kuin Mähöisen viina, pitkin Kuittilan kujaa." — Mutta onpa minullaki sinulle vähä uusia — nyt ollaan jo, näet, Kallesta vapaat. Hän on vaan itsepäinen riiviö ja minä ajoin hänet mieroon.