Martti (katsoo häneen isosilmäisenä.) Ahaa, kyllä ymmärrän — poikani on nyt yhtä köyhä kuin minäkin.
Neilikka. Mitä te, naapuri kulta, ajattelette; ei, ei sen vuoksi, ei!
Martti (hyppää ylös.) Niinpä olkoon sitte kihlaus rikottu! Hankkikaatte minulle rahani takaisin, jos se vielä on mahdollista — ja suorittakaatte se asia nyt sukkelaan — joutukaatte — hetikohta!
Neilikka. Sukkelaanko? Luuletteko te, että kaikki järjestys teidän tauttanne on kumottava? Elkäätte hyvä mies sekoittuko laki asioihin! "Ensin asia tutkitaan, ennen kuin miestä hutkitaan."
(Menee.)
Martti. Mun rahani! Kaikki mun kauniit rahani! — Kostoon kovaan minä olen kärsinyt niin paljo työtä ja vaivaa — nyt ne menivät kaikkityyni. Ja entäs Hanna, mitäs se nyt sanoo? Koskeehan se häneenki, se sortaa hänenki onnensa — voi, voi kuitenki. Ja entäs Olli, — ah, ah — se on hälle vaan iloksi, hän saa nyt nauraa ja pilkoitella — voih, voih! Parempi olisi, jos paikalla kuolisin, kuin olla tuommoista onnettomuutta kärsimässä.
Kuudes kohtaus.
(Martti. Hanna tulee kiireesti sisään.)
Hanna. Onko se tosi, mitä vallesmanni sanoi minulle? Onko sinulta varastettu kaikki rahasi — ja että Aro on sen tehnyt ja varastanut rahasi koston pyynnöksi?
Martti. Aivan tosi; se riivattu vei minulta kaikki omaisuuteni.