Laura. Poisko isäsi luota?
Kalle (jättää laukkunsa lattialle ja panee lintuhäkkinsä pöydälle.)
Tuon vaate-laukun minä ostin pappilasta ja panin siihen tavarani.
Tuossa lintuhäkissä on matkatoverini. Sekin läksi pois isän luota.
Laura. Mitä kummia seikkoja nyt on siis tapahtunut.
Kalle. Ei mitään muuta, kuin että isä ajoi minut pois luotansa.
Laura. Voi hyvä Jumala, tiedätkös Kalle, mekin lähdemme pois.
Kalle. Niin sinä ja setä? — No sepä hyvä! Nytpä meidän syntyy matkustaa!
Laura. Ah Kalle — sanonkohan minä sinulle, ettei meidän käy yhdessä matkustaminen? Meidän täytyy luopua toisistamme.
Kalle. Hä? Mitä hulluutta se on?
Laura. Sydämeni on surusta halkeamaisillaan, mutta isä tahtoo meitä luopumaan toisistamme.
Kalle. Niin isäsi! Mut entäs sinä?