— Tai-Hudson!
— Suuri Tai-Jeo, mörähti toinen loitommalla törröttävistä irvikuvista.
— Tai-Hudson! Ennen ensi nousua saa orja Lao-Koo merkkinsä: 2-16-763. Sinä tarkistat sen oikeaperäisyyden. — Ja ennenkuin irvikuva kerkisi vastata, jatkoi hän naisensa leuanalustaa hyväillen: Hao-Kea, minä olen luvannut. Ensi nousussa ilmestyy orja Lao-Koo kammioosi.
Hän hymyili loukkaantuneelle ilmeelleni ja heittäytyi lepoverkkoonsa. Nuorukaisten ja neitosten kehä alkoi sulavan liikehtimisensä, jostakin pillahti soimaan tyynnyttävä sävel, ja kauniin Hao-Kean katse tuikahti läpi palaavan sinihohteen.
Tai-Hudsonin selkänikamiin tuijottaen kuljin puolihorroksissa läpi kymmenien valovivahdusten, kunnes heräsin siihen, että joku väkivallalla koukisti vasenta käsivarttani.
Kuolema ja kirous! Tunsin kirvelevän tuskan kainaloni alla.
Minä olin orja Lao-Koo — laillistettu numerolla 2-16-763.
KAHDESTOISTA LUKU
Minulle tarjotaan naisen lihaa
Unettavan hämärässä huoneessa Tai-Hudson osoitti minulle lepoverkon ja laski käteeni ravintoletkun.