Silmänräpäyksessä See-Sea oli noussut. Toisen silmänräpäyksen jännitti uhma hänen ylevää vartaloansa, ja hänen huulillaan väikkyi ylpeä hymy. Mutta mitä Tai-Suanin viittaus ei kyennyt tekemään, sen aikaansai hänen pari sanaansa.
— See-Sea, se tekee puolustukseni mahdottomaksi, virkahti vanhus.
See-Sea hätkähti.
— Mea-Jeo! kuiskasi hän kadoten seinien suojaan.
Ja silloin avautui toisaalta seinä tulijoille. Minun päätökseni ei enää horjunut; Tai-Maran takana seisoi kuuden polttajan ketju.
Panin merkille Tai-Suanin tervehdyksen; se kohdistui jäykkänä Tai-Simoniin.
— Ystävillä, suuri Tai-Simon, ei ole polttotankoja takanaan, virkkoi vanhus hiljaa.
Tai-Simon hykerteli käsiään ja vilkui avuttomana Tai-Maraan.
— Suuri Tai-Suan, tieteen ja uskonnon suuri valvoja, selitti Tai-Mara nostaen pistävän katseensa, — laskussa lähtee orjalentue Lunariaan, ja laskuun on vain vajaata kaksi hetkeä.
— Silloin, suuri Tai-Mara, kehoittaisin teitä kiirehtimään, vastasi vanhus tyynesti.