— Niin olen päättänytkin tehdä, suuri Tai-Suan. — Polttajat, orja Lao-Koo on edessänne.
Tuossa tuokiossa kaarsihe polttajain rivi etualalle. Tunsin sappeni alkavan kiehua, ei siksi, että olin odottanut pelastuvani, vaan siksi, etten sietänyt Tai-Maran julkeaa mahtipontisuutta. Mutta minä jäin paikalleni. Vanhus oli sanaakaan sanomatta asettunut polttotankojen eteen, ja miehet peräytyivät neuvottomina.
— Tai-Mara, sanoi vanhus, — Tieteen palatsissa ei sitten suuren Tai-Wang-Jeon aikojen ole käytetty väkivaltaa. Orja Lao-Koo on minun orjani.
Tai-Maran silmät välähtivät ilkeästi.
— Tieteen palatsi ei myöskään sitten suuren Tai-Wang-Jeon ole suojannut tuomion saaneita orjia. Orja Lao-Koon on suoritettava kahdenkymmenen tonnin tuomiorangaistus. — Polttajat! Tämä on suuren Tai-Jeon määräys.
Silloin vanhuksen vartalo edessäni ikäänkuin kasvoi.
— Takaisin, polttajat! sanoi hän ankarammalla äänellä. — Suuren Tai-Jeon määräys oli siirtynyt suurelle Tai-Simonille. Kahdeksan nousua sitten tämä luovutti määräysvallan minulle. Orja Lao-Koo pysyy luonani, Tai-Mara. Tämä on suuren Tai-Suanin määräys.
Minä ihailin vanhusta. Itse Tai-Mara hätkähti.
— Suuri Tai-Suan, sanoi hän terävästi, — Tai-Simon on antanut sinulle orjan, Tai-Simon on antava sinulle toisen orjan. Tieteen valvojalta ei pidä puuttuman orjia, mutta Työnvalvojan asia on niistä määrätä. Ja Lentäjä-valvojalle, Tai-Maralle, kuuluu orjien kuljetuksen valvominen missä ja milloin tahansa.
— Tai-Simon, virkkoi vanhus, kädellään torjuen polttajain jonon, — eikö sinun valtasi ole suuren Tai-Jeon antama? Onko se sinulta riistetty? Jos on, niin miksi kannat vielä Neljännen Piirin rengasta rinnallasi?