Mutta se jatkui yhä.
Tuokion silmät kiinni loiottuani avasin ne jälleen Jossakin lähettyvillä oli syntynyt hirvittävä mellakka joka ylitti kaikki muut äänet.
— Minä en nähnyt! — En nähnyt! kirkui epätoivoinen ääni.
— Sinä opit pitämään silmät varpaittesi nenässä, karjui toinen ääni, joka kuulosti tulevan tilavista keuhkoista. — Helvetin piina! Jos joskus vielä viheliäisille atuloillesi astut, niin loikkaa tällä kohdalla, loikkaa! — Noin!
Seurasi mieletön parkaisu. Jossakin kauempana mätkähti onnettoman ruumis toisten tiloille, ja kiljunta toistui äskeistä saatanallisempana. Sitä säesti sankarin tyytyväinen röhönauru.
— Shi-Kai, sanoi naapurini yksikantaan. — Mitä sanoin äsken!
— Hän on voimakas, vastasin puistatellen.
— Viidentoista tonnin mies, päätti ääni.
— Mutta hän on hirmu.
— Kolmen kierroksen ajalla tehnyt neljäkolmatta ruumista.