— Eikö Tai-Lane häntä rankaise?
— Miksi? Hän ruhjoo vain luut, ja "kirkas autuus" tekee loput. Toisinaan saa hän muutaman sadanneksen kurinpitorangaistuksen, ja hän suorittaa sen. Katsos, se on Tai-Lanen hyöty.
Viimeinen lause tuli kuiskeena, ja naapurini tuntui jälleen tahtovan levätä.
Kuuntelin vihlovaa valitusta ja tarkkasin mustaakin mustempia haamuja, joita toisinaan erottui fosforinkiiltoisia läikkiä vasten. Kaukana, muita valoisamman läikän kohdalla, liikkui solakka vartalo säännöllisessä tahdissa, häipyi ja liikkui jälleen.
— Tekeekö tuo tuolla työtä?, kysyin.
— Tekee. Hän on jäänyt takapajulle.
— Jääkö moni?
— Heikot, joiden ei onnistu pysytellä antavalla maalla. Huomenna sen tunnet. Jollet pidä puoliasi, saat kierroksen, pari tonkia toisten jälkiä. Shi-Kai, hän nokkii aina siinä, missä metallia on, ja siksi hän ei edes rasitu.
— Tuo on nainen, sanoin pinnistäen näköäni.
— Varmaankin La-Li, vastasi naapurini vaivautumatta katsomaan, ketä tarkoitin. — Hänellä on niin paljon lisätuomioita, ettei hän kykene niitä koskaan täyttämään.