— Naisella?
— Niin. Tai-Lane on ihastunut hänen lihaansa ja kostaa kurinpidolla, kuiskasi ääni. — Ja Shi-Kai olisi hänet jo raiskannut, jollei pelkäisi Tai-Lanea. Olisinpa minä La-Li, eläisin kuin suuren Tai-Jeon ensimmäinen puoliso; antaisin Shi-Kain ahertaa tonnini ja Tai-Lanen keventää kuormaani.
Ääni naurahti, ja minun muistini heräsi: La-Li! Sehän oli Lao-Koon sisar, jota suuri Tai-Jeo oli himoinnut ja jonka vuoksi Lao-Koo sai ensimmäisen tuomionsa. Suuri Kaikkeus! La-Li tietenkin tunsi veljensä — —
Rähinä alkoi vaimeta. Vain eri suunnilta pimeästä kuuluva väsynyt valitus piti tunnelmaa vireillä.
— Toveri, sanoin hiljaa.
Hän oli nukkunut.
Minut valtasi outo yksinäisyyden tunne. Tuolla liikkui La-Lin haamu himmenevän läikän puitteissa. Mutta välillä jossakin nukkui "viidentoista tonnin" mies.
Suljin silmäni, painoin sormet korviini ja tahdoin nukkua. — —
* * * * *
Olinko nukkunut? Missä olin? Mitä tämä hirvittävä meteli? —