— Ylös! — Ylös! Kaivosten valvoja, suuri Tai-Lane, tahtoo laskea orjansa! — Ylös! — Ylös!
Se viilteli selkäpiitä.
Naapurini oli noussut, ylt'ympäri kuului kuhinaa, kiroilua, itkua ja ulvontaa. Tänne tullessani olin arvioinut joukon viideksisadaksi; nyt tunsin, että niitä oli kymmenentuhatta.
— Ylös! — Ylös! jyrähti ääni toistamiseen, ja jonkun matkan päässä syöksähti maahan huikaiseva valopatsas.
— Toveri! sanoin, ojentaen käteni pimeään.
— Varo tallautumasta, kun vyöry tulee, tokaisi ääni.
Samassa tunsin kohinan ja läähätyksen lähenevän. Se tuli yhtaikaa joka suunnalta, suhahti ohitsemme tuhatsuisena hirviönä ja antoi minun käsittää, että joka suuta vastasi neljä hillittömästi huitovaa raajaa.
Ilman varoitusta olisin jo maannut maassa, sensijaan että nyt säästyin siitä parilla kuperkeikalla. Valopatsasta vasten kuvastui hurjasti vitveltävä orjaparvi, ja jälkijoukko sadatteli maassa vaikeroivia poloisia.
— Kao-Jama! tärähti kuin ukkosena valopatsaan yläpäästä.
— Kao-Jama, piipitti ääni äkkiä syntyneen hiljaisuuden vallitessa, ja patsaan loimussa kohosi tumma naama vasten valoa.