— Je-Sai! tärähti jälleen.
— Je-Sai. — Ja toiset kasvot tuijottivat kirkkauteen.
Kompastuin itkevään olentoon.
— Toveri! sanoin pidätellen. — Tämä on nainen.
— Anna olla!
— Mutta jos —
— Tolvana! Tai-Lane voi huutaa sinun nimesi. Väristen seurasin hänen kintereillään.
— Entä jos huudetaan tuota naista? sopersin joukkoon tunkeutuessamme.
— Joka on elossa, se tulee, ja joka ei tule, se ei ole huomenna elossa.
Pasuuna törähteli yhä tiheämpään, ja minulla oli täysi työ pysytellä toverini lähettyvillä tässä joka huudon perästä hurjasti elävässä lihamassassa.