Pasuunan törähdys yllätti minut hänen louhoksensa suulla. Miten kauan lienen siinä soraan tuijottanut ja La-Lin kätten jälkiä hakenut! Pääni oli raskas ja ruumiini veltto, kun odotusta täynnä valopatsaalle kiiruhdin.
Nythän kumminkin saisin nähdä hänet!
Mutta tänään oli Tai-Lanekin kiusallisen vitkasteleva. Shi-Kai oli jo ollut patsaassa, Ka-Hara, Feo-Fankin — ja satojen muiden perästä ei koskaan näyttänyt tulevan hänen vuoronsa.
— La-Li!
Minä hypähdin. Katseeni paloi ahnaana valojuovaan. Suuri Kaikkeus!
— La-Li!
Tuo oli jo armontörähdys. Ja La-Li viipyi. Ruumiini vapisi ja käteni tahtoivat ryhtyä johonkin.
Kuolema ja kirous! Patsaaseen oli kierinyt vaivainen olento, toinen käsi maassa, toinen tyhjää haraten. Oliko tuo onneton kuullut väärin!
— La-Li, helisi kuin hento kieli särkyneessä soittimessa. Ja valoon kääntyivät pienet, kärsivät kasvot — La-Lin kasvot.
Suuri armias Kaikkeus!