— Annamme hänelle pienen kurinpito-lisäyksen. Sitäpaitsi — minä ja suuri Tai-Simon olemme keksineet — mutta se on toinen asia. Sanoppa, miten on La-Lin laita. Yhäkö hän täyttää mittansa?
— Viime aikoina yhä paremmin. Joko hän on saanut antavan louhoksen tahi joku auttaa häntä; joka tapauksessa on varmaa, että hänen suloinen ruumiinsa on löytänyt haltijan.
— Kirous! Orjan liha siis oli maukkaampi. Minulle hän tarjosi elottoman ruumiinsa jäätävää himottomuutta.
Tai-Lanen huulilla väreili julma hymy ja hänen silmänsä laski loittonevan kuormasiipijonon pituutta.
— Täysi lentue vielä tänään, sanoi hän äkkiä, — suuri Kaikkeus tietänee, miten on kierroksen lopulla Nouseeko kuolleittemme luku viiteenkymmeneen?
— Virallisesti ylikin, oi suuri Tai-Lane. Mutta oikeastaan —
— Virallisesti, keskeytti Tai-Lane kuin joka tavua purren. — Entä mahdollisuudet?
— Kuudeskahdeksatta louhos hyötää yhä kaasuaan ja imuri ei kykene sitä nielemään. Mutta louhos on liian antava suljettavaksi.
— Totta, Tai-Li. Siihen meillä ei ole varaa. Mutta jollei Tai-Simon kykene lähettämään meille enempää kuin kaksikymmentä, olemme ennen kierrosvaihdetta huutavassa hukassa. Tai-Morris-Jeo vaatii sadannesten lisäystä, ja Tshung-Kingin uusi himoittelupalatsi nielee tulevalla kierroksella satakaksikymmentä tonnia —
— Tai-Lane! keskeytti Tai-Tan-Li, tehden merkitsevän ovelan eleen ja luhistaen hartiansa. Eikö sinustakin tunnu, että suuri henki parhaillaan vaatii tilaa tajunnassamme —