Silmäilin hetken aikaa kaivosalueen lukuisia maa-aukkoja ja tulin houkutelluksi niistä suurimman sisäpuolelle. Jos olin toivonut näkeväni Tai-Lanen, olin osunutkin oikeaan aikaan. Nostoviemäri purki parhaillaan sisällystään lentotuoleihin, ja muuan apureista luetteli Tai-Lanelle kunkin nimen ja määrän.
— Montako polttoa tänään, Tai-Tan-Li? kysyi Tai-Lanen naisekas ääni.
— Ei yhtään, Tai-Lane, vastasi luetteleva apuri. — Mutta kolme on tiedossa: La-Mao, vanha Sera-Java ja Tse-Kin. Heiltä ei kahteen nousuun muruakaan.
— Olivat kunminkin huudossa?
— Olivat. Mutta huomenna ei ainakaan vanha Sera-Java.
Minä muistin: tuo vanha nainen oli viime huudossa lysähtänyt kokoon tuskin jaksettuaan nimensä henkäistä.
— Shi-Kai ei paranna mittaansa? jatkoi Tai-Lane
— Ei. Olenpa varma siitä, että siellä alhaalla o tapahtunut tonnimiehen vaihdos.
— Tarkoitat Lao-Koota, Tai-Tan-Li?
— Juuri häntä. Ja minä uskon, että hän kantaisi huokeasti neljänkymmenen tonnin tuomion. Hänen mittansa on säännöllisesti tarkka, liian tarkka.